Etsin ystävää palsta meet online

Facebookista löytää myslizard mail. Kaveri ei arvosta minua Mitä teen, kun kaverini ei arvosta minua? Naisen uusi ystävä Onko teidän mielestä ihan normaalia että 30v äiti ihminen ystävystyy todenteolla 20v nuoreenmieheen.

Osaisko joku kertoa tarkemmin että miksi koulukiusattujen on vaikea saada kavereita tai edes jonkunlaista juttukaveria??

Suomessa ollessani tuntuu todella yksinäiseltä, aivan ku olisi vieras ihminen aivan tuntemattomassa paikassa ihmisten keskellä jotka eivät todellakaan välitä siitä, onko olemassa vai ei. Se on kuin suoraan jostain kauhuelokuvasta, jossa päähenkilö on joko aivan yksin tai monien tuntemattomien keskellä, eikä ole minkäänlaista pelastajaa.

Joskus tuntuu siltä, että ainoa mahdollisuus on painua mahdollisemman kauas tästä kaikesta ja aloittaa alusta. Ihan sama missä ja miten, mutta kaukana tästä tuntemattomuuden tunteesta, yksinäisyyden pelosta ja kaikista turhista huolista, jotka kiusaaminen on suomessa eteen tuonut. Miksi suomalaiset eivät uskalla avata suutaan ja puhua ongelmistaan tarpeeksi niille, jotka tarjoutuvat auttamaan kuuntelemalla toisia?? En osaa sulle oikein mitään sanoa tai mitenkään auttaa. Tee myös asperger testi.

Kiusattu oon itsekkin ja ystäviä on myös vaikea saada. Itselläni on juuri samanlaisia kokemuksia "ystävistä". Kaikki tuntuvat jättävän ja pettävän, aina löytyy joku parempi ystävä minun tilalle. Uusia tuttavuuksiakin on niin vaikea saada sos. Minuakin on koulukiusattu, oikeastaankin koko peruskoulun ajan.

Lukiokin jäi kesken sillä tunsin itseni ulkopuoliseksi ja erilaiseksi vaikkei siellä enään suoraa kiusaamista esiintynytkään. Käytköhän lukemassa enään näitä vastauksia.. Olen itseasiassa sinua nuorempi, mutta voinen joskus kirjoittaa sinulle jos tahdot: Tottakai voi kirjoittaa koska vaa: Mie olen ainakii hyvä kuuntelija jos on sellasia ongelmia et tekee miel jutella jonkuukaa.

Joskus tuntuu siltä et millään ei oo mitää merkitystä kun ei ole ketään joka kuuntelee kun asiat menee huonosti tai on muuten vaan huono olo. Se yleensä johtaa tyhmiin ajatuksiin jota itse ei koskaan haluaisi muuten ajatella, ajatuksiin joissa ei ole järkeä tai ajatuksiin jotka vain satuttavat entistä enemmän. Näitä ajatuksia ja tunteita kun ei itse pääse purkamaan, ne vain kasaantuvat ja tekevät olon turhaksi.

Joskus on pakko päästävä purkamaan niitä mutta ilman hyviä ystäviä se ei toimi. Olen siis joutunut pitämään kaiken sen mikä tuntuu pahalta aina sisällä, yhdessä paketissa, ilman minkäänlaista mahdollisuutta purkaa niitä.

Sitä toivoo usein että löytäisi jonkun joka kuuntelee. Olen huomannut, että on ihmisiä joille on vaikeata jutella kun eivät juttele takaisin, hymyilevät ja nyökkäilevät kun yrittää tehdä tuttavuutta. Ymmärrän ujouden, mutta pitäisi vähän yrittää itsekin, jos haluaa niitä ystäviä. Se, että joku on kiinnostunut sinusta ja kyselee kaikenlaista, pitäisi osoittaa että hei, tämä on kiinnostunut sinusta ja haluaa sinut ystäväksi.

Olen itse ulospäin suuntautunut, iloinen nainen ei kuitenkaan mikään lakkaamatta papattava rasitus joka on yrittänyt luoda ystävyyssuhteita uudella paikkakunnalla vuosia.. Onneksi kuitenkin olen saanut täältä ystäviä jotka tykkäävät rempseästä tyylistäni ; Ei mitään saakaan, jos ei ota riskejä. Tota pitää kokeilla, kunhan saa asiat muutenkii kuntoon. Kaikki ei o kumminkaa niin helppoa kuten varmaan tiedät. Jotkut ihmiset ei jaksa välittää siit et niile puhutaa, tai ne on just sellasia niinku sanoit, ei jaksa sen pahemmin vastata.

Ihan hyvä vinkkihän toi oli: On olemassa monta sellasta biisiä jotka kertoo hyvin siitä miten ihmiset ei kunnioita toisiaan eikä hyväksy toisia edes kavereiksi ja yks niistä on Depeche Moden "People are People": Itse olen ollut koulussa aikoinaan kiusattu ja sen takia vetäydyin entistä enemmän kuoreeni. Peruskoulu oli hyvin yksinäistä aikaa minulle paria ensimmäistä vuotta lukuunottamatta. Olen tietoisesti yrittänyt muuttaa käyttäytymistäni vuosien varrella uusissa paikoissa ja uusien ihmisten edessä.

Välillä olen onnistunut saamaan hyvän ystävän tai kaverin helpostikin ainakin joksikin aikaa. Persoonallisuudeltani olen kuitenkin aina pysynyt ujona. Yksinäisyyttä olen joutunut paljon kestämään edelleen. Ystävät tuntuvat katoavan ajan ja elämäntilanteiden muuttuessa. Toisessa työpaikassa löydän heti ekana päivänä juttukaverin ja seuraavassa en ollekaan koko vuoden aikana. Taas tunnen itseni yksinäiseksi. Ihmiset joita tapaan joka päivä tuntuvat kaukaisilta ja liian erilaisilta.

Olen menettänyt melkein kykyni kommunikointiin. En uskalla katsoa monesti silmiin tai tervehtiä muita. Minulla vaan ei ole enää mitään sanottavaa muille. Sanottavaa olisi kuitenkin paljon sisimmässäni. Pahinta on se, että kerää rohkeutensa ja laittaa kaiken peliin ja tekee aloitteen jollekin naiselle.

Ja sitten yrittää taas uudelleen, kerää uskon ja toivon rippeet ja kasaa särkyneen itseluottamuksen, ja tekee aloitteen ja pyytää naista ulos. Sanotaan, että kaikki mikä ei tapa vahvistaa. Kuten jokainen tietää, sanonta on roskaa! Onko nyrkkeilyottelussa niin, etä jokainen perille uppoava vasen ja oikea koukku vahvistaisivat vastustajaa? Onko niin, että pakit toisensa jälkeen vahvistavat jo ennestään syrjäytyneen miehen itseluottamusta? Ystävänpäivänä voi kaivaa kipeän ketjun esiin.

Olen itse yli vuotias mies, akateemisesti koulutettu, vakituinen työpaikka, mutta ei yhtään ystävää. Onko joskus vain hyväksyttävä se tosiasia, että on "tilastoharha"? Että itsessä ei ole sinänsä mitään vikaa, mutta minulla nyt vain ei ole yhtään ystävää. Että näin vain pääsi käymään. Että kohdallani toteutui jokin tilastollinen todennäköisyys jäädä yksin, ilman mitään varsinanista syytä. Minäkin tajusin muutamia vuosia sitten että minulla ei ole yhtään ystävää. Nuorempana oli pari kolme, jotka voi sanoa ystäviksi, mutta he ovat jääneet pois elämästäni.

Elämä on kolhinut välillä kovastikin, joten toivoisin sinulta löytyvän joko kykyä ymmärtää tai kenties samankaltaista historiaa — vertaistuki on parasta! En kuitenkaan etsi itselleni mitään terapeuttia enkä aio sitä sinullekaan olla, sellainen on hyvä olla omasta takaa. Vapaa-ajalla rakastan liikkua luonnossa, harrastaa jotain liikuntaa en pidä hikipäässä juoksusta tai ole mitenkään erityisen kiinnostunut tuloksista kokeillen eri lajeja pilke silmäkulmassa.

Kokeilen mielelläni uusia juttuja, ihan parhautta on hyvässä seurassa tehdä erilaisia asioita — ottamatta mitään liian vakavasti. Lisäksi saatat löytää minut haahuilemasta kaupungilta, kirjastosta, kirpputoreilta, rannalta..

Toisinaan on kiva heittäytyä laiskaksi ja käyttää päivä Netflixin ja hyvän ruoan parissa. Itseään on hyvä muistuttaa, ettei elämä niin vakavaa ole. Pitää osata myös nauttia! Sanoisin itseäni melko positiiviseksi perusluonteeltani, mutta en kiellä sitä tosiasiaa, että välillä masentaa ja paljon. Rauhallisuudesta ja luotettavuudesta olen myös saanut kiitosta. Koen usein suurta ulkopuolisuuden tunnetta. En pidä maailmanmenosta, jossa maine ja mammonia tai pelkkä ulkonäkö ovat tärkeimpiä asioita.

En käytä päihteitä ja ylipäätään mielestäni on parempi päihtyä elämästä kuin hankkia väkinäistä iloa jostain aineista. En kuitenkaan ole täysin ehdoton näiden suhteen, se olisi tekopyhää.

Onhan minullakin historiani, mutta sanoisin että enimmät juoksuni humalanhuuruisessa elämässä on jo juostu. Voisin jaaritella tässä ikuisuuden, mutta en halua antaa itsestäni liian todellisuudesta poikkeavaa kuvaa. Joten siis, sukupuolesta ja iästä huolimatta laita rohkeasti viestiä tulemaan Sähköposti: Oon tämmöinen 20v jäbä pirkanmaalta ja mietiskelin että onko täällä muita joilla ei ole minkäänlaisia juhannus suunnitelmia?

Voisiko täältä löytää kaveria juhannuksen viettoon? Jos olet samassa tilanteessa laita ihmeessä viestiä. Olen vuotias tytöksi määritelty otus Jyväskylän suunnalta. Rakastan lukemista, käsitöitä ja kirjoittamista. Kaipaan juttuseuraa, iältään n. Olen avoin ja tykkään pulista kaikesta mahdollisesta. Jos satut asumaan lähistöllä, voidaan ehkäpä nähdäkin. Mikäli yhtään kiinnostaa, meilaa mulle. Tutustuessa paremmin alkaa varmasti juttua tulemaan enemmän.

Juhannus tuloillaan ja olisi kiva tavata uusia tuttavuuksia. Olen vuotias nainen itä-Suomesta ja vailla matkustelu ja juttuseuraa. Elämässä tapahtunut isoja muutoksia, jonka vuoksi haluaisin irtiottoa ja uusia kokemuksia elämään.

Olen liikunnallinen ja pidän ulkoilusta ja luonnossa liikkumisesta. Pidän myös matkustelusta, myös kotimaassa. Omaan positiivisen elämänasenteen, joten reippaasti vaan yhteyttä sähköpostiin. Täällä kirjoittaa vuotias muunsukupuolinen otus Etelä-Pohjanmaalta.

Etsin suunnilleen samanikäisiä ystäviä, joiden kanssa viettää vapaa-aikaa ja ihmetellä maailman menoa. Olemuksellasi tai olinpaikallasi ei oo väliä.

Oon viettänyt välivuotta ja tänä keväänä hain opiskelemaan filosofiaa Tampereen ja Jyväskylän yliopistoon. Pääsykokeiden tuloksia saa vielä reilun viikon verran jännittää. Filosofia siis kiinnostaa ja yleensäkin kaikenlainen syvällinen pohdinta elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta muusta sellaisesta. Oon myös hurahtanut jollain tasolla politiikkaan ja muihin yhteiskunnallisiin asioihin.

Poliittiselta vakaumukseltani oon vihervassari mielensäpahoittaja isäm maam petturi. Jos siis mädätys ei kiinnosta, niin suosittelen siirtymään eteenpäin. Luonteeltani oon jostain introvertin ja ekstrovertin välimaastosta. Tykkään siis sosialisoitu, mutta oma rauha on myös mukavaa. Oon myös melko avoin, luotettava ja hyvä kuuntelija. Oon myös aika herkkä.

Huumorintajua toki löytyy keneltäpä ei ja se on toisinaan melko sarkasmin täyteistä. Päihteitä en käytä, mutta en myöskään koe tarvetta moralisoida toisenlaisia elämäntapoja. Vapaa-ajalla oleilen pääasiassa koneella seikkaillen Youtuben ihmeellisessä maailmassa, pelaten videopelejä tai katsoen animea. Toisinaan tulee myös luettua kirjoja tai, jos mahdollista, pelattua lautapelejä. Ole toki yhteyksissä, jos et säikähtänyt. Täällä olisi siis aika yksinäinen ja hiljaisemman puoleinen vuotias komea nuori mies Lohjalta etsimässä seuraa samantyyppisestä naisesta.

Mielellään sellaista seuraa jota pystyy tavatakkin jossain kohtaa leffan tai vaikka frisbeegolfin parissa. Olen siis luonteeltani mukava, rauhallinen, luotettava ja toisinaan hauska mutta aika hiljainen ja ujo tietyissä tilanteissa ujous näkyy oikeestaan enemmän ryhmissä, ei niinkään kahden.

Syvällä sisällä on sporttinen sielu eli nautin liikunnasta kaikissa muodoissa. Sen suurempia kriteerejä ei ole kunhan olet perus mukava ja kunnioitat kaikenlaisia ihmisiä. Jos tämmöinen sopiva ihmenainen tulee vastaan niin olisi kiva jos kaveruus kehittyisi joksikin muuksi eli avoimin mielin kuitenkin liikkeellä.

Vapaa ajalla pelit ovat suurena intohimona ja lähinnä PC: Koneella istumisen vastapainoksi olisi kiva saada seuraa erilaisiin lajeihin eli otan haasteita vastaan. Katson myös jonkin verran animesarjoja action vaikka en suurin otaku olekkaan.

Leipominen on myös mukavaa varsinkin silloin kun saa aikaan jotain syöntikelpoista. Jos vähääkään epäilet että kiinnostaisi tutustua paremmin niin laita rohkeesti viestiä, vastaan varmasti. Moikka, täällä on 22v neiti pääkaupunkiseudulta, joka etsii kavereita tosi tarkoituksella.

Moikka, Olen 13v poika Jyväskylästä ja etsin tyttöystävää. Oon ihan hyvän näköinen ja harrastan paljon urheilua. Oon kyllästynyt tyttöihin joita ujostuttaa puhua mistään mielenkiintosesta. Olis kiva jos oisit about mun ikänen tai vähän nuorempi. Voisit myös asua Jyväskylän lähellä, mut se ei oo niin tärkeetä. Aina voidaan puhua vaan spostilla. Jos yhtään kiinnostaa niin pistä sähköpostia: Olen karvan alle kolmekymppinen musiikinystävä Etelä-Karjalasta.

Toivoisin löytäväni ystäviä joiden kanssa ihmetellä ja pohtia maailmaa ja elämää alkuun vaikkapa perikarjalaisen päiväkahvittelun merkeissä. En ole kovin uskaltava ja toiminnallinen tyyppi, varmaankin tämän takia omanikäisiin tutustuminen on ollut aina hieman hankalaa. Olen kiinnostunut popkulttuurin historiasta ja muita yhtälailla intoilevia tyyppejä on vaikea löytää mukaan kirppareiden rockpop-vinyylikokoelmia koluamaan.

Mielipuuhaani ovat varmaankin listojen tekeminen milloin mistäkin aiheesta, kodinsisustelu vanhoilla esineillä, ruhoittavien kakunkuorrutusvideoiden katsominen ja kaikenlainen yhteiskunnallinen pohdinta. Ihan oluttuopposen kera legendaaristen soolojen fiilistelyäkin tulee harrastettua, tosin harvemmin enää nykyään.

Opiskelen ja yritän kehittää itseäni teknisellä ja henkiselläkin puolella.

: Etsin ystävää palsta meet online

Escort alanya free hd lesbian porn 673
Etsin ystävää palsta meet online Denise escort suomi turku
Etsin ystävää palsta meet online Olen itseasiassa sinua nuorempi, mutta voinen joskus kirjoittaa sinulle jos tahdot: Vastaa alkuperäiseen viestiin Elämä ilman ystäviä Olen koko ikäni ollut ilman hyviä ystäviä. Olis kiva jos oisit about mun ikänen tai vähän nuorempi. Viesti on mainos tai massapostitus. Käytköhän lukemassa enään näitä vastauksia. Täällä kirjoittaa vuotias muunsukupuolinen otus Etelä-Pohjanmaalta.
Ilmaista suomi pornoo karvainen pillu Jos olet samassa tilanteessa laita ihmeessä viestiä. Suomessa ollessani tuntuu todella yksinäiseltä, aivan ku olisi vieras ihminen aivan tuntemattomassa paikassa ihmisten keskellä jotka eivät todellakaan välitä siitä, onko olemassa vai ei. Elämässä tapahtunut isoja muutoksia, jonka vuoksi haluaisin irtiottoa ja uusia kokemuksia elämään. Olen vuotias nainen itä-Suomesta ja vailla matkustelu ja juttuseuraa. Voin toki harkita rantalomia ja aasiankohteita, tykkään seikkailla enkä panikoi helposti.
Suomalainen pillu turkki alanya hintataso 316
Pidän myös matkustelusta, varsinkin kaupunkilomista taikka aktiivilomista. Tykkään siis sosialisoitu, mutta oma rauha on myös mukavaa. Minulla vaan ei ole enää mitään sanottavaa muille. Pidän myös matkustelusta, myös kotimaassa. Siis jos olet vaikkapa Lappeenrannan suunnalla elelevä mietiskelijä ja havaitset kirjoituksessani jotain järkeä tai samaistumispintaa niin kirjoita minulle osoitteeseen: Nuorempana oli pari kolme, jotka voi sanoa ystäviksi, mutta he ovat jääneet pois elämästäni.

Facebookista löytää myslizard mail. Kaveri ei arvosta minua Mitä teen, kun kaverini ei arvosta minua? Naisen uusi ystävä Onko teidän mielestä ihan normaalia että 30v äiti ihminen ystävystyy todenteolla 20v nuoreenmieheen. Osaisko joku kertoa tarkemmin että miksi koulukiusattujen on vaikea saada kavereita tai edes jonkunlaista juttukaveria?? Suomessa ollessani tuntuu todella yksinäiseltä, aivan ku olisi vieras ihminen aivan tuntemattomassa paikassa ihmisten keskellä jotka eivät todellakaan välitä siitä, onko olemassa vai ei.

Se on kuin suoraan jostain kauhuelokuvasta, jossa päähenkilö on joko aivan yksin tai monien tuntemattomien keskellä, eikä ole minkäänlaista pelastajaa. Joskus tuntuu siltä, että ainoa mahdollisuus on painua mahdollisemman kauas tästä kaikesta ja aloittaa alusta. Ihan sama missä ja miten, mutta kaukana tästä tuntemattomuuden tunteesta, yksinäisyyden pelosta ja kaikista turhista huolista, jotka kiusaaminen on suomessa eteen tuonut.

Miksi suomalaiset eivät uskalla avata suutaan ja puhua ongelmistaan tarpeeksi niille, jotka tarjoutuvat auttamaan kuuntelemalla toisia?? En osaa sulle oikein mitään sanoa tai mitenkään auttaa. Tee myös asperger testi. Kiusattu oon itsekkin ja ystäviä on myös vaikea saada. Itselläni on juuri samanlaisia kokemuksia "ystävistä".

Kaikki tuntuvat jättävän ja pettävän, aina löytyy joku parempi ystävä minun tilalle. Uusia tuttavuuksiakin on niin vaikea saada sos. Minuakin on koulukiusattu, oikeastaankin koko peruskoulun ajan. Lukiokin jäi kesken sillä tunsin itseni ulkopuoliseksi ja erilaiseksi vaikkei siellä enään suoraa kiusaamista esiintynytkään.

Käytköhän lukemassa enään näitä vastauksia.. Olen itseasiassa sinua nuorempi, mutta voinen joskus kirjoittaa sinulle jos tahdot: Tottakai voi kirjoittaa koska vaa: Mie olen ainakii hyvä kuuntelija jos on sellasia ongelmia et tekee miel jutella jonkuukaa. Joskus tuntuu siltä et millään ei oo mitää merkitystä kun ei ole ketään joka kuuntelee kun asiat menee huonosti tai on muuten vaan huono olo.

Se yleensä johtaa tyhmiin ajatuksiin jota itse ei koskaan haluaisi muuten ajatella, ajatuksiin joissa ei ole järkeä tai ajatuksiin jotka vain satuttavat entistä enemmän. Näitä ajatuksia ja tunteita kun ei itse pääse purkamaan, ne vain kasaantuvat ja tekevät olon turhaksi.

Joskus on pakko päästävä purkamaan niitä mutta ilman hyviä ystäviä se ei toimi. Olen siis joutunut pitämään kaiken sen mikä tuntuu pahalta aina sisällä, yhdessä paketissa, ilman minkäänlaista mahdollisuutta purkaa niitä. Sitä toivoo usein että löytäisi jonkun joka kuuntelee.

Olen huomannut, että on ihmisiä joille on vaikeata jutella kun eivät juttele takaisin, hymyilevät ja nyökkäilevät kun yrittää tehdä tuttavuutta. Ymmärrän ujouden, mutta pitäisi vähän yrittää itsekin, jos haluaa niitä ystäviä.

Se, että joku on kiinnostunut sinusta ja kyselee kaikenlaista, pitäisi osoittaa että hei, tämä on kiinnostunut sinusta ja haluaa sinut ystäväksi. Olen itse ulospäin suuntautunut, iloinen nainen ei kuitenkaan mikään lakkaamatta papattava rasitus joka on yrittänyt luoda ystävyyssuhteita uudella paikkakunnalla vuosia.. Onneksi kuitenkin olen saanut täältä ystäviä jotka tykkäävät rempseästä tyylistäni ; Ei mitään saakaan, jos ei ota riskejä. Tota pitää kokeilla, kunhan saa asiat muutenkii kuntoon.

Kaikki ei o kumminkaa niin helppoa kuten varmaan tiedät. Jotkut ihmiset ei jaksa välittää siit et niile puhutaa, tai ne on just sellasia niinku sanoit, ei jaksa sen pahemmin vastata. Ihan hyvä vinkkihän toi oli: On olemassa monta sellasta biisiä jotka kertoo hyvin siitä miten ihmiset ei kunnioita toisiaan eikä hyväksy toisia edes kavereiksi ja yks niistä on Depeche Moden "People are People": Itse olen ollut koulussa aikoinaan kiusattu ja sen takia vetäydyin entistä enemmän kuoreeni.

Peruskoulu oli hyvin yksinäistä aikaa minulle paria ensimmäistä vuotta lukuunottamatta. Olen tietoisesti yrittänyt muuttaa käyttäytymistäni vuosien varrella uusissa paikoissa ja uusien ihmisten edessä. Välillä olen onnistunut saamaan hyvän ystävän tai kaverin helpostikin ainakin joksikin aikaa. Persoonallisuudeltani olen kuitenkin aina pysynyt ujona. Yksinäisyyttä olen joutunut paljon kestämään edelleen. Ystävät tuntuvat katoavan ajan ja elämäntilanteiden muuttuessa.

Toisessa työpaikassa löydän heti ekana päivänä juttukaverin ja seuraavassa en ollekaan koko vuoden aikana. Taas tunnen itseni yksinäiseksi. Ihmiset joita tapaan joka päivä tuntuvat kaukaisilta ja liian erilaisilta. Olen menettänyt melkein kykyni kommunikointiin. En uskalla katsoa monesti silmiin tai tervehtiä muita. Minulla vaan ei ole enää mitään sanottavaa muille. Sanottavaa olisi kuitenkin paljon sisimmässäni. Pahinta on se, että kerää rohkeutensa ja laittaa kaiken peliin ja tekee aloitteen jollekin naiselle.

Ja sitten yrittää taas uudelleen, kerää uskon ja toivon rippeet ja kasaa särkyneen itseluottamuksen, ja tekee aloitteen ja pyytää naista ulos. Sanotaan, että kaikki mikä ei tapa vahvistaa. Kuten jokainen tietää, sanonta on roskaa! Onko nyrkkeilyottelussa niin, etä jokainen perille uppoava vasen ja oikea koukku vahvistaisivat vastustajaa? Onko niin, että pakit toisensa jälkeen vahvistavat jo ennestään syrjäytyneen miehen itseluottamusta?

Ystävänpäivänä voi kaivaa kipeän ketjun esiin. Olen itse yli vuotias mies, akateemisesti koulutettu, vakituinen työpaikka, mutta ei yhtään ystävää. Onko joskus vain hyväksyttävä se tosiasia, että on "tilastoharha"? Että itsessä ei ole sinänsä mitään vikaa, mutta minulla nyt vain ei ole yhtään ystävää. Että näin vain pääsi käymään. Että kohdallani toteutui jokin tilastollinen todennäköisyys jäädä yksin, ilman mitään varsinanista syytä. Minäkin tajusin muutamia vuosia sitten että minulla ei ole yhtään ystävää.

Nuorempana oli pari kolme, jotka voi sanoa ystäviksi, mutta he ovat jääneet pois elämästäni. Etsin suunnilleen samanikäisiä ystäviä, joiden kanssa viettää vapaa-aikaa ja ihmetellä maailman menoa. Olemuksellasi tai olinpaikallasi ei oo väliä. Oon viettänyt välivuotta ja tänä keväänä hain opiskelemaan filosofiaa Tampereen ja Jyväskylän yliopistoon. Pääsykokeiden tuloksia saa vielä reilun viikon verran jännittää.

Filosofia siis kiinnostaa ja yleensäkin kaikenlainen syvällinen pohdinta elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta muusta sellaisesta. Oon myös hurahtanut jollain tasolla politiikkaan ja muihin yhteiskunnallisiin asioihin. Poliittiselta vakaumukseltani oon vihervassari mielensäpahoittaja isäm maam petturi. Jos siis mädätys ei kiinnosta, niin suosittelen siirtymään eteenpäin.

Luonteeltani oon jostain introvertin ja ekstrovertin välimaastosta. Tykkään siis sosialisoitu, mutta oma rauha on myös mukavaa. Oon myös melko avoin, luotettava ja hyvä kuuntelija. Oon myös aika herkkä. Huumorintajua toki löytyy keneltäpä ei ja se on toisinaan melko sarkasmin täyteistä. Päihteitä en käytä, mutta en myöskään koe tarvetta moralisoida toisenlaisia elämäntapoja.

Vapaa-ajalla oleilen pääasiassa koneella seikkaillen Youtuben ihmeellisessä maailmassa, pelaten videopelejä tai katsoen animea. Toisinaan tulee myös luettua kirjoja tai, jos mahdollista, pelattua lautapelejä.

Ole toki yhteyksissä, jos et säikähtänyt. Täällä olisi siis aika yksinäinen ja hiljaisemman puoleinen vuotias komea nuori mies Lohjalta etsimässä seuraa samantyyppisestä naisesta. Mielellään sellaista seuraa jota pystyy tavatakkin jossain kohtaa leffan tai vaikka frisbeegolfin parissa.

Olen siis luonteeltani mukava, rauhallinen, luotettava ja toisinaan hauska mutta aika hiljainen ja ujo tietyissä tilanteissa ujous näkyy oikeestaan enemmän ryhmissä, ei niinkään kahden. Syvällä sisällä on sporttinen sielu eli nautin liikunnasta kaikissa muodoissa.

Sen suurempia kriteerejä ei ole kunhan olet perus mukava ja kunnioitat kaikenlaisia ihmisiä. Jos tämmöinen sopiva ihmenainen tulee vastaan niin olisi kiva jos kaveruus kehittyisi joksikin muuksi eli avoimin mielin kuitenkin liikkeellä.

Vapaa ajalla pelit ovat suurena intohimona ja lähinnä PC: Koneella istumisen vastapainoksi olisi kiva saada seuraa erilaisiin lajeihin eli otan haasteita vastaan. Katson myös jonkin verran animesarjoja action vaikka en suurin otaku olekkaan. Leipominen on myös mukavaa varsinkin silloin kun saa aikaan jotain syöntikelpoista. Jos vähääkään epäilet että kiinnostaisi tutustua paremmin niin laita rohkeesti viestiä, vastaan varmasti.

Moikka, täällä on 22v neiti pääkaupunkiseudulta, joka etsii kavereita tosi tarkoituksella. Moikka, Olen 13v poika Jyväskylästä ja etsin tyttöystävää. Oon ihan hyvän näköinen ja harrastan paljon urheilua. Oon kyllästynyt tyttöihin joita ujostuttaa puhua mistään mielenkiintosesta. Olis kiva jos oisit about mun ikänen tai vähän nuorempi.

Voisit myös asua Jyväskylän lähellä, mut se ei oo niin tärkeetä. Aina voidaan puhua vaan spostilla. Jos yhtään kiinnostaa niin pistä sähköpostia: Olen karvan alle kolmekymppinen musiikinystävä Etelä-Karjalasta. Toivoisin löytäväni ystäviä joiden kanssa ihmetellä ja pohtia maailmaa ja elämää alkuun vaikkapa perikarjalaisen päiväkahvittelun merkeissä.

En ole kovin uskaltava ja toiminnallinen tyyppi, varmaankin tämän takia omanikäisiin tutustuminen on ollut aina hieman hankalaa. Olen kiinnostunut popkulttuurin historiasta ja muita yhtälailla intoilevia tyyppejä on vaikea löytää mukaan kirppareiden rockpop-vinyylikokoelmia koluamaan. Mielipuuhaani ovat varmaankin listojen tekeminen milloin mistäkin aiheesta, kodinsisustelu vanhoilla esineillä, ruhoittavien kakunkuorrutusvideoiden katsominen ja kaikenlainen yhteiskunnallinen pohdinta.

Ihan oluttuopposen kera legendaaristen soolojen fiilistelyäkin tulee harrastettua, tosin harvemmin enää nykyään. Opiskelen ja yritän kehittää itseäni teknisellä ja henkiselläkin puolella. Opettelen myös pikkuhiljaa pitämään liikunnasta. Otsikossa etsitään rokkiveljiä mutta tarkennetakoon ettei ystävän sukupuolella ole merkitystä. Eikä sen puoleen iälläkään.

Olen aina toivonut elämääni viisasta, turvallista ja mukavaa vanhempaa sisarusta kanssani levyjä kuuntelemaan, opastamaan, intoilemaan ja vaikka räkäistä ukulelepunkbändiä perustamaan. Täytyy myös tunnustaa että jokunen orastava ystävyyssuhde on katkennut joitain vuosia sitten omaan passiivisuuteeni. Olen oppinut itsestäni sen verran, etten enää kestä ihmisiä jotka yrittävät asettaa ystävyydelleni ehtoja.

Ihan liian kilttinä ihmisenä olen aina antanut aikaani toisille. Nykyinen varovaisuuteni ja passiivisuuteeni lienee vastareaktio aiempiin kokemuksiini eikä suinkaan vähennä yksinäisyydentunnetta. Siis jos olet vaikkapa Lappeenrannan suunnalla elelevä mietiskelijä ja havaitset kirjoituksessani jotain järkeä tai samaistumispintaa niin kirjoita minulle osoitteeseen: Olen vuotias ulkomaalaistaustainen mies joka asustelee Lahdessa ja etsisin itselleni kavereita vapaa-ajan viettoon tästä lähistöltä.

Extempore ideoista, video-peleistä, urheilusta, vkl bilettämisestä jne. Olen ekstroverttinen ja energinen, mutta nautin myös hiljaisista hetkistä. Sukupuolella ei ole väliä, mutta ikähaarukka vois olla noin vuotta, mutta ei se niin tarkkaa ole. Mukava sosiaalinen ja puhelias mies, etsii seuraa juhannukseen, olisi kiva saada kaveri. Muut jotka miettii mitä tekis juhannuksena ja ei haluais viettää yksin, niin keksitään jotain yhdessä: Viestiä voi laittaa tähän, niin kerron lisää itsestäni.

Oon pian 15 V täyttävä tyttö jkl suunnalta, jutteluseuraa ja uusia kavereita kalastelen ois se ikähaarukka tai vaikka veitsi jos sille tuntuu. Harrastan koripalloa, oon kiinnostunu kielistä ja kulttuureista sekä musiikista ja taiteesta. Anime ja sillee on kans aika oma juttu Oon hyvin ennakkoluuloton ja annan jokaisen olla just sellainen ku on joten Kik: Hei Sinä, joka jätit tämän alla olevan ilmoituksen!

Voisitko laittaa tänne sähköpostisi, jotta sinulle voisi laittaa viestiä. Varmaan moni muukin haluaisi kirjoittaa sinulle kuin vain minä: Jahas, tämä tuntuu hiukan hämärältä tavalta etsiä uusia tuttavuuksia, mutta kokeillaan!

Eli täällä tosiaan 35v nuorekas nainen joka taipuu mihin vain. Luonteeltani olen spontaani ja iloinen! Jutut saattavat olla välillä melko korkealentoisia, mutta kategorioin itseni renessanssi-ihmiseksi jota kiinnostaa monet asiat. Kauneus ja terveys jne.. Viihdyn myös itsekseni ja mikäs sen kivempaa kuin välillä vähän viinitellä auringonpaisteessa parvekkeella musiikkia kuunnellen, nyt kaipais henkilöä höpisemään asioista.

Liikunnalliset jutut kiinnostavat mm. Käyn myös elokuvissa, lueskelen silloin tällöin, ruuanlaitto on joskus kivaa!

Pidän myös matkustelusta, varsinkin kaupunkilomista taikka aktiivilomista. Voin toki harkita rantalomia ja aasiankohteita, tykkään seikkailla enkä panikoi helposti. Olen melko järkevä ja diplomaattinen. Sport, rock, klassinen, siisti milloin mitäkin.

1 thoughts on “Etsin ystävää palsta meet online

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Loading